torstai 13. helmikuuta 2014

peiliin katsomista!!

Hellurei ja hellät tunteet! Kyllä on ollu tää matami aika poikki tänään, silmät roikkuu puolitangossa ja mua niin väsyttää!!
Itselleni yritin lupailla ett käyn ajoissa nukkumaan ja niin  käynkin ihan vaan äkkiä teen pikkubostauksen. =) Reenit vaihtuikin tänään kunnon venyttelyihin ja Fustra foamin rullailuun (treinerin käskystä, ihana kun on ihminen keneltä kysyy neuvoa kun arvelluttaa) ja oli siinä ehkä jo hitusen omaa tiedostamistakin. Kroppa on ollu niin "kiree" ja lihakset jokseekin kosketusarat, ni tehtiin jotain parempaa jotain mitä kroppani tarvitsi, huoltoa.
Treeni olisi mennyt harakoille, koska en olisi todennäköisesti pystynyt vetämään niin täysillä kuin olisin halunnut ja enempi ois tainu olla hallaa ku hyötyä.

Töidenjälkeen vetäsin releet niskaan ja suuntasin huumalle, minulla oli tapaaminen ravintovalmentajan Tean kanssa, joten yhdessä venyteltiin ja Tea opasti vähä rollerinkäytössä mikä on vielä vähä hakusessa, koska en uskalla kunnolla kun tekee niin kipeää ;) eli siis tarpeseen tulee..

rolleria sisäreisille, mausteena "hyvää" huumoria :)


väsynyt mutta onnellinen!


Käytiin läpi ruokavaliotani kohta kohdalta, ja pikkasen ne hiilarit sieltä väheni. Tarpeen mukaan kyllä lisäillään, esimerkiksi hypoksipäiviin ja rankkoihin reenipäiviin =) Valio on loistava ja juuri minulle tehty. Ja upeesti Tea kuuntelee toiveitani ja saadaan ne hyvin rullaamaan arjessa. Suosittelen lämpimästi ravintovalmentajan apuja jos tuntuu että oma ruokavaliosi on rempallaan. Mikäänhän ei ole niin helppoa syömistä kun sinulla on tarkat ohjeet siitä mitä suuhusi laitat. tottelet ja syöt mitä lapussa lukee, helppoa kun heinänteko, vai eikö? se taitaakin juuri olla sitte se vaiken hallittava, tahdonvoima! Ihana huomata kuinka oma tahdonvoimani kasvaa ja kehittyy tässä matkan varrella ja ero on uskomaton. Minä uskon itseeni ja olen alkanut voimaan voin hyvin.

Katso itseäsi peiliin, ja ole rehellinen!

Tean kanssa myös keskityttiin tänään kovasti omaan minäkuvaani, ja käsiteltiin aihetta aika perinpohjin. Onhan se vaikea tuijottaa itseään peiliin ja oikeesti ajatelle mistä minä tykkään itsestäni ja puolestaan mistä en pidä.
Kyllähän ne negatiiviset ajatukset  ja minä vihaan tätä ja tätä ja tätä nousee helpommin pintaan kun pienet positiiviset ajatukset minäkuvastani. Niitäkin löytyi kyllä, mutta aika kovasti jyräsi päällimmäiseksi negatiiviset asia. Asiaa työstän kotioloissani tästä eteenpäin joka aamu ;) ja uskon että ajan kuluessa niitä positiivisia kohtia alkaa löytyä usampi.
Tealla on ihan äärimmäisen loistava ote ja asenne työhönsä ja hänet on helppo päästää lähelle, nainen kuka oikeesti välittää ja haluaa avata meidän silmiä ja auttaa. Omakohtaiset kokemukset antavat hänelle loistavaa tietoa ja taitoa käsitellä meitä "potilaita". Ihan mahtava tapaus. Mentaalipuoli taitaa kyllä olla uudessa minässäni se haasteellisin puoli. On ainakin hyvä mimmi antamassa apua jos mä meinaan romahtaa. Romahduksiakin saatttaa tulla mutta olen päiväpäivältä vahvempi niitä kohtaamaan.
Olen ollut (pienen) ikäni aikana vaihtelevasti tooosi pullukka ja välillä vähä vähemmän, mutta itsetuntoni on ollut aika hyvä siitä huolimatta aina, pahimpina aikoina olen vaan juossut peilin ohitse ja yrittänyt sulkea silmäni siltä, että jotain ois tehtävä. Nyt kun katsoo kuvia niiltä ajoilta ensimmäiseksi tulee mieleen, et mulla on oltava paha olla!
Kehonkuva ei ole ikinä ollut se tärkein asia minulle, kyllä ne parhaat onnenhippuset tulevat koko elämästä ja niistä arjen pienistä jutuista. Ne asiat ovat olleet ja ovatkin minulle tärkeimpiä kun se miltä näytän.
Nyt on tullut se hetki kun silmäni ovat avautuneet minulle itselleni ja haluan oppia elämään oikeesti terveellisesti ja tehdä sitä mikä tekee minusta sen mitä oikeesti haluan olla. Ja tämä halu on kova kuin kilpi, ja vauhti taittuu kilpikonnan vauhdilla. hitaasti mutta varmasti! Pitää osaa olla itsekäskin ja tehdä ratkaisuja ja valintoja itselleen. Tämä on  juurikin sitä ja suuntani on oikea. Se tunne mitä tunnen muutostani kohtaan sisälläni on ylpeyttä itseäni ja onnistumistani kohtaan, ja rohkettani ylittää asioita. Jos en rakasta ja kunnioita itseäni eihän sitä pysty tekemään kukaan mukaan. Kotikannustus ja tuki perheeltäni ja ystäviltäni on ollut suuremmoinen ja kiitos tuhannesti siitä. tähän hommaan tarvitaan tukiverkostoa, yksin en olisi selvinnyt <3

Tää minäkuvanmietiskelijä sulkee silmät ja käy aatutilullaa.. Huomenahan vietetään ystävänpäivää!
Kiitos rakkailleni ja ystävilleni tuesta ja rakkaudesta mitä saan teiltä ja kiitoskummarrus ihanille lukijoille ja koko Haasteen tiimille.. Ootte huikeita jokaikinen!!!! 

pumpulisia haleja <3
-C-



näihin tunnelmiin <3 hyvää yötä..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti