Kyynel vierähtää... ja ketut, täyttä parkua!

Olen aina väittänyt omalla kohdallani et kipu on kivaa. Saanhan kumota oman väittämäni ja olla sittenkin erimieltä.
Tänään se ehkä koviten paiskautui vasten kasvojani.
Siis polveeni saatui haaveri pariviikkoa sitten maanantaina, kaksi päivää ennen kun sain tiedon että olen mukana Huuman haasteesssa. Alkuun ei kipuja ollu juuri ollenkaan, mutta rankan reenivvikon jälkeen se alkaa olemaan kanssani erimieltä.
Loistotiimi onneksi takana ja on ottaneet hyvin huomioon "vammani". Treenit ovat tähän asti ainakin menneet loistavasti, ja jos periksi en anna, menee jatkossakin.
Mut tänään minä murruin, onneksi oli rakkaat vierellä ja annoin vain itkuni tulla.. Itkin silmät päästäni, koitin sopertaa pahaa oloani, pelkoa, kipua ulospäin ja taas vollasin!

Pelko omaan epäonnistumiseen on aika voimakas tunne ja jotenkin tuntuu niin väärältä, että miksi juuri nyt??? olen kokenut kuluneella viikolla kyllä semmoisen tunneryöppiön, että oksat pois, ja juuri tämän vamman takia. Mutta pahanolon saatua kakistettua ulos helpottaa. Ja pystyn alkaa kääntämään ajatuksiani voimavaraksi, joten siis otan asian lisähaasteena haasteessani, kyllä nyt pistetään tää tyllerö koetukselle. Tämä kaikki minua opettakoon hallitsemaan minusta riippuvaisia asioita paremmin ja kaikellahan on tarkoituksensa.
Tällainen ei-itsestäni riippuvaa kipua en ole elämässäni liioin kärsinyt ja tää on vähän uutta minulle. En oikein ole osannut hallita pelkoani, takaraivossani kokoajan ajatus pahimmasta.
Liikuntahaasteen tarkoitushan on haastaa itsensä, ja uskon että tämä oli tarkoitettukin meneväksi näin. Puolivuotta sitten olisin todennäköisesti luovuttanut kaikenmaailman tekosyillä, mutta tänä hetkenä, juuri nyt, tämä kasvattaa entuudestaan tahtoani ja halua. Otan siis tämän tuplahaasteena.

Onneksi se itku helpottaa, ainakin minun kohdallani, ja kiitos siskoni fiksuista neuvoista, olkapäästä ja kannustuksesta, ja lukijoille kanssa iso kiitos, mulla on upea tsemppijoukko <3

Huomena vedän trikoot jalkaan ja meen huumalle vetäsemään salitreenin, ja meen polveni ehdoilla, onneksi minulla on ammattitaitoinen ihminen lähellä kuka muokkaa reenejä sitä mukaan jos ei jokin liike onnistu.. Varaudu Ville että soitan itkien salilta ja oon romahduspisteessä.. Ehkä en =) Se nähdään huomenna ;)

Pieni* avautuminen :D ja johan helpotti.. Pumpulisia unia kaikille <3

Totta!