Tears of happiness and a little sadness

Onneksi aamu alkoi kurkistuksella kalenteriin, takaraivossa mulla oli fiilis et oliko mulla tänään sovittuna jotain, ja juu-u sen jälkeen kun tajusin kääntää oikean viikon kohdalle niin tajusin et tänäänhän mulla aamu starttaa hypoxilla, haasteen viimeinen hypoxi, siinä ei ollu aikaa pahemmin ihmetellä saatika organisoida mitään.. kanat ja treenikamat kassiin ja menoksi!
Olinhan semmoisissa fiiliksissä et mulla ois tänään ollu ainoastaan salitreeni ilalla, onneksi on kalenterit keksitty et saan jotenkin pidettyä aikataulut ja sovitut jutut balanssissa, pää on ollu jotenkii pyörryksissä täl viikolla ja aivot narikassa =)
Tyttö tarhaan ja isi duuniin, autossa Matti jo vähä kyselikin et onko haikee fiilis, no itkuksihan se meni... Kyllä... fiilis oli haikee, vaikka tiedän että Pauliina ei karkaa mihinkään ja tulen näkemään häntä usein ja viiminen hypoxikaan tämä ei ollut, haasteen osalta kylläkin mutta tulevaisuudessa tulen menemään uudestaan taikapölyihin ja paineisiin.
Mutta se tunne kun mielen valtaa itkun tarve! Ollaa menty viimiset viisi viikkooa hurjalla puskulla ja hypoxit on olleet isona osana arkea, ja Pauliina on ollut intensiivisesti rinnalla, kuunellut, neuvonnut ja olemme jakaneet puolin sun toisin elämäämme toisillemme ja käyneet läpi asioita joita ei aina välttämättä ääneen purkaa. Hän on ollut suurena tukena henkisessä muutoksessani ja suuri kiitos hänelle siitä <3
Pauliinan nähdessä mentyäni hypoxi huoneeseen tuli uusi parkukohtaus, se tosin helpotti äkkiä kun pääsin Pauliinan kainaloon nyyhkyttämään =)  Oon tosiaan aloittanut tän aamun tunnevyöryissä ja luulenpa että kuuluu asiaankin, henkinen ja fyysinen temmellys on ollut kova joten pitää asioiden purkautua jollakin tavalla, ja minulle se keino on monestikin itku! itkupillihän ku olen =) Ja nämä aamuiset itkut on fiiliksiä juuri suurista muutoksista joitan olen kokenut kuluneiden viikkojen osalta, ja purkausta kaikesta tapahtuneesta, onhan tapahtunut paljon ja vähänajan sisällä.
 Luulen että moni teistä saattaa ajatella et mikäs tossa nyt itkettää, toihan on vaan kanan syöntiä ja hikoilua!!! Voi murut kun tää oiskin mulle nin selkeetä, tänään olen mietiskellyt vuosia taaksepäin,  jojoilujani, huonoista hetkistä onnistumisiini niin on ollut jotenkin kauhean tunnemyräkkä päivä.

Taivaanlahjana sain tämän tilaisuuden ja kiitollisuuttani en osaa sanoiksi pukea, uusi arkemme on löytänyt oikea suunnan ja olen tällä hetkellä ihan mielettömän tyytyväinen saavutukseeni, itseeni henkisesti ja mie voin oikeesti sanoa että nyt on hyvä olla <3

(voihan tunnepurkaus, pistetään vähän "se aika kuukaudesta" piikkiin)  :D

näin tein =)

Tänäänhän siis oli haasteen viiminen hypoxi kerta ja nautin täydestä sydämestäni, Miakin oli samaan aikaan kanssani viimeisellä  kerralla, ja voihan vinha sentään kun nämä kolme matamia sielä parantaa maailmaa samaan aikaan ni voi morjens! Se on osa sitä mitä myös jään kaipaamaan, toki maailma paranee meidän kautta vielä monestikin, mut me kolme Pauliinan kammarissa! Huipputerapiaa parhaimmillaan <3

AIIIIVAN!!! TodellakinTodellakinTodellakin!!!! (jurpot) <3

Hypoksi setti vedettiin täydellä buustilla läpi ja hiki virtasi ja makkarat saivat tosiaan painetta! Nyt on siis viiden viikon kuuri vedetty.. Kiitos Pauliina <3

Sinussa on sitä jotain <3

Kokopäivä ei menny alakuloisuudessa.. Päivässä on ollu loistojuttuja mm. tänään tuli infoa jäljellä olevien viikkojen jutskista, mutta niitä en paljasta vielä, ihania juttuja tulossa vielä =)
Kyllä meitä piiskauksen ohella hemmotellaankin =) siitä lisää myöhemmin ;) IIIk Ihanaa <3
Huomen illalla meen vetäsee setit salille, hyvä tapa aloittaa viikonloppu!!! mut nyt unille, veikkaan et taju pois, ku pääsee vällyihin!

-C-